Elämän murusia

Hmmm. Viime tekstistä on -hiukan- aikaa... Uuuups! Sen jälkeen on tapahtunut paljon. 2014 tammikuussa muutettiin meidän taloon! 😱 Ostettiin Turusta 90-luvulta oleva talo ja ollaan viihdytty hyvin. Asuintilat on yhdessä kerroksessa, mikä on ollut todella ihanaa lasten kanssa. Itse voi touhuta keittiössä yms ja silti näkee ja kuulee missä lapset menee ja touhuaa. Kun oltiin asuttu noin kaksi viikkoa meidän uudessa kodissa, niin meille syntyi ihana tyttö 40+2 viikoilla. Muutto oli aika raskas kun olin niiiiiiiiiiiin raskaana, mutta oli ihanaa että ehdittiin muuttaa ennen mini-murun syntymää! Meidän lapsille tuli puolitoista vuotta ikäeroa. Nyt kun lapset ovat 5v ja 3,5v niin voi todella sanoa, että pieni ikäero palkitsee! Lapset ovat todella tiivis tiimi ja leikkivät todella hienosti yhdessä. Alussa oli aika raskasta, kun molemmat olivat vaipoissa ja nukkuivat huonosti. Jälkeenpäin ajateltuna taisin vaatia 1,5v pikku-murulta aika paljon, "koska olet jo niin iso". :/ Vauvavuos...

Pikku-Muru sai kaksi ensimmäistä hammastaan kahdeksan kk ikäisenä, sen jälkeen ollut hiljaiseloa ja nyt muutama päivä sitten puhkesi hammas nro kolme ja tänään nro neljä. Ikää nyt 1v2kk. Ja kyllä sitä kiukkua on riittänytkin!!! Monta viikkoa olemme Murun kanssa sanoneet toisillemme Pikku-Murun kiukkupuuskien lomassa, että ehkä ne on ne hampaat, ehkä ne on ne hampaat... Välillä olemme menettäneet toivomme kokonaan, hampaat on vaan urbaanilegendaa, ei niitä oikeasti tuu ikinä! Mutta nyt! Nyt voin iloisena, onnellisena, helpottuneena äitinä sanoa, että mun lapsella puhkeaa nyt hampaita, ei se olekaan kusipää! :) koska mulla on käynyt mielessä kaikki vaihtoehdot kitinään ja olen tuhatkertaisesti jo moittinut itseni vuosituhannen surkeimmaksi äidiksi, kun lapseni kiukuttelee, enkä ymmärrä miksi. Olen myös synkimpinä hetkinäni mielessäni itkeskellyt, että mun lapsi taitaa olla vaan hiukan kusipää, kun mikään ei ole huonosti, mutta silti kaikki on huonosti. Nyt voin todellakin onnellisena san...

Muutaman kuukauden päästä kerrostalokolmiomme käy auttamatta liian pieneksi. Alkuun tottakai Mini-Muru nukkuu meidän kanssa makkarissa, mutta ehkä ensi kesänä olisi jo kiva olla enemmän tilaa... Nyt siis tavoitteena on saada tämä myytyä mahdollisimman hyvällä hinnalla ja löytää muruille uusi koto. Eilen käytiin yhtä taloa katsomassakin. Siinä oli tosi kiva piha (lukuunottamatta pihalla nököttänyttä puolentoista metrin korkuista neitsyt Marian patsasta!), talo oli iso ja siinä oli paljon potentiaalia, mutta sisältä olisi vaatinut aikalailla työtä. Esim kylppäri olisi pitänyt laittaa kokonaan uusiksi ja samoin kaikki pinnat lattioista lähtien. Keittiö oli kylläkin kiva ja kaikki huoneet hyvän kokoisia. No, ei se ollut kuitenkaan meille. Tänään tulee eilisestä näytöstä välittäjä käymään meillä ja tekemään arvion kämppämme arvosta. Hän vähän puoliksi niinkuin tuppautui meille, mutta ajateltiin, että sama kai, tulkoon katsomaan. :) vaikka hiukan jännittää uuden kodin etsiminen ja muutto (va...

Mini-Murun ultra oli tänään aamulla ja kaikki oli kunnossa! :) hän siellä liikkui ja hiukan vaikeutti ultraajien työtä, kun pää oli mun navan kohdalla, niin oli välillä hiukan katvealueita. Hienosti kaikki kuitenkin löytyi, mitä tarkistivat ja vastasi kooltaan viikkoja (tänään 21+0). Vaikka ultraaja painotti, että varmaa tietoa sukupuoliasiat ei koskaan ole, niin pientä prinsessaa meille veikattiin. :)  Saako nyt alkaa ostella pinkkiä? :) <3 Pikku-Murusta aikoinaan saatiin ihana sivuprofiili, missä näkyi maailman söpöin pieni nöpönenä, mikä hänellä edelleen on, mutta nyt kuva hiukan suttuisempi.. Mini-Murun profiili on kuitenkin valloittava. :) helpotus on niin suuri, kun sai kuulla että kaikki on hyvin. Miten voikaan rakastaa näin kovin jo nyt? <3

Huh, nyt on meneillään raskaudessa viikko 20+4, eli puoliväli on jo ohitettu! :) Hurjaa! Pikku-Murua odottaessa alkoi näihin aikoihin viikolla 3+jotain alkanut maailman lopun väsymys laantua.. Oletin, että nyt tilanne olisi pahempi väsymyksen kanssa kun on tuo 1vuotias pitämässä iltaisin kiireisenä, mutta yllättäen alkuraskauden väsymys oli ja meni jo viikkoja sitten. :) Harmi vaan, että kun väsymys väistyi, tilalle tuli liitoskivut. Vaikka Pikku.Murun odotuksesta ja synnytyksestä on niin vähän aikaa, on aika kullanut muistot. Kaikki raskausvaivat tuntuu kaukaisilta ja synnytyshän oli ihan helppo! Mutta, nuo liitoskivut eivät olleet unohtuneet missään vaiheessa, ne kummitteli mielessä juuri niin kamalina kuin ne oli ja nyt ne piru alkoi jo jossain viikolla 13. Pari viikkoa olen jo niistä joutunut olemaan sairaslomalla eikä näytä hyvältä. :( Äitiysloma alkaa 22.12 ja tuntuu utopistiselta, että jaksaisin olla töissä sinne asti... Noh, päivä kerrallaan. :) Palasin töihin elokuun alussa j...

Minulla on suuri salaisuus. Tai oikeastaan se on ihan pieni vielä, mutta kasvaa koko ajan. Ensivuonna tähän aikaan se on jo aivan käsinkosketeltava salaisuus, eikä oikeastaan enääsalaisuus ollenkaan … sellainen vauvantuoksuinen. Haikaran arvioitu lasketumisaika tammikuussa.