Elämän murusia

Tämän postauksen kanssa tappelin aivan vitun kauan. Mikään ei oikein tuntunut onnistuvan, joten kuvat on ihan mitenpäin sattuu yms yms, mutta ihan sama! :) Kokkailut ainaski onnistui! Nyt kun kevättä vielä on jäljellä ja parsat ovat parhaimmillaan ja ylipäätä saatavilla, tässä teille ihana parsaresepti, mikä on joskus löytynyt jostain Maku- tai Glorian ruokalehdestä. Tää on mahdottoman helppo, mutta edellyttää että tykkää a)parsasta b)valkohomejuustosta c)ilmakuivatusta kinkusta. Jos niistä tykkää, niin tää niiden taivaallinen liitto ehdottomasti kannattaa testata! :)  Keväiset parsakääröt   nippu parsaa  ilmakuivattua kinkkua valkohomejuustoa (vit castello sopii tähän erittäin hyvin!)  vettä, suolaa  oliiviöljyä  Ensin kuori parsat noin pari senttiä nupun alapuolelta alkaen ja ota pois puiseva osa.    Keitä suolatussa vedessä 5-6min ja nosta lautaselle talouspaperin päälle.  Voitele parsat oli...

Nyt seuraa leffa-arvostelu, joten spoilauksia saattaa olla luvassa! ;) Leffa: Vuoden se kestää (I Give It A Year)  Elokuvan synopsis (<- BTW, mikä hiton sana toi synopsis on? :O Voiko sanoo vaan, että juoni tai tiivistelmä tms?) on kopioitu suoraan Finnkinon sivuilta.  " Vuoden se kestää on Rakkautta vain ja Bridget Jones: Elämäni sinkkuna ja - Elämä jatkuu -elokuvien tuottajien ja Borat- ja Brüno-elokuvien käsikirjoittajan uusi komedia, joka paljastaa karun totuuden ensimmäisestä aviovuodesta. Tavattuaan toisensa ensi kerran juhlissa kunnianhimoinen menestyjä Nat (Rose Byrne) ja kituuttava kirjailija Josh (Rafe Spall) ovat onnesta soikeina - erilaisuudestaan huolimatta. Josh on ajattelija, Nat taas tekijä, mutta silti kipinät sinkoilevat heidän välillään. He järjestävät todelliset unelmahäät, muttei kukaan - eivät perhe, ystävät tai edes heidän vihkipappinsa - usko tämän liiton kestävän. Joshin entinen tyttöystävä Chloe (Anna Faris) ja Natin komea am...

Toinen bloggaus jo tänään! On mulla tainnut hiukan ikävä tänne olla... Ja asiaa ois ollu vaikka kuinka, mut Murun ollessa pois, ei vaan aika ja voimat enää illalla riittänyt tähän puuhaan....  Mutta siis itse asiaan. Unikoulu. Murun ollessa pois noudatin joka ikinen ilta minuuttitekniikkaa. Eli laitoin nukkumaan, annoin huutaa minuutin, kävin ja sitte annoin huutaa 2min ja kävin, sitte annoin huutaa 3min jne jne. Ei. Toimi. Prkl. Tai siis joo, jonain iltana kävin vaan kerran ja jätkä nukahti ja joskus ravasin siellä tunnin ja olin aivan uuvuksissa. Olin jo kaiken toivoni menettänyt, kunnes ostin kaikkien kehuman Unihiekkaa etsimässä -kirjan. Lueskelin sitä, siellä on erilaisia tekniikoita tarkkaan selostettuna ja kerrottu mitä hyviä ja huonoja puolia niissä on. Totesin, että meille parhaiten sopisi huudatustekniikka vaikka se jyystääkin sydänjuuria. Nostimme aikaa milloin ekan kerran menemme pojan luo. Annoimme ensin hänen huutaa 3min ja kävimme (tai Muru) ja olimme vain minuutin ...

Muru is back! Muru tosiaan palasi ulkomailta viikko takaperin ja nyt on taas elämä mallillaan. :) Nostan hattua pienten lasten yh:oille, ei musta ehkä olis sellaiseen. Kaikki tuntu niiiiiiin paljon vaikeemmalta ja synkemmältä, kun Muru oli poissa. :/ Mutta, nyt on perheemme kasassa taas! :) Pikku-Muru oppi monta uutta taitoa, kun olimme kaksin:  Nousemaan tukea vasten seisomaan (sitä teemme kaikki päivät) ja hiukan ottamaan askelia tuettuna, varsinkin sivusuunnassa  Antamaan erittäin märkiä suukkoja.. Kun vie posken suun lähelle ja sanoo: Suukko!, niin tulee pikkuinen märkä suukko.. <3  Pitämään syömälakkoa, josta Gandhikin olisi ylpeä (Muutaman pvän ajan Pikku-Muru oli sitä mieltä, että kaikki mikä ei ole maitoa, maissinaksua, Talkmuroja, on yök-en-syö-paskaa..) Nyt onneksi maistuu taas  Lakkoilemaan hoitopöydällä. Vaipanvaihto hoitopöydällä, missä äitin selkä ei huutaisi hallelujaaa on NIINQ NIIIN ÄLTSIN TYLSÄÄ, DAA! Sen sijaan, että vaippa vaihdettaisiin p...