Elämän murusia

Pikku-Muru sai kaksi ensimmäistä hammastaan kahdeksan kk ikäisenä, sen jälkeen ollut hiljaiseloa ja nyt muutama päivä sitten puhkesi hammas nro kolme ja tänään nro neljä. Ikää nyt 1v2kk. Ja kyllä sitä kiukkua on riittänytkin!!! Monta viikkoa olemme Murun kanssa sanoneet toisillemme Pikku-Murun kiukkupuuskien lomassa, että ehkä ne on ne hampaat, ehkä ne on ne hampaat... Välillä olemme menettäneet toivomme kokonaan, hampaat on vaan urbaanilegendaa, ei niitä oikeasti tuu ikinä! Mutta nyt! Nyt voin iloisena, onnellisena, helpottuneena äitinä sanoa, että mun lapsella puhkeaa nyt hampaita, ei se olekaan kusipää! :) koska mulla on käynyt mielessä kaikki vaihtoehdot kitinään ja olen tuhatkertaisesti jo moittinut itseni vuosituhannen surkeimmaksi äidiksi, kun lapseni kiukuttelee, enkä ymmärrä miksi. Olen myös synkimpinä hetkinäni mielessäni itkeskellyt, että mun lapsi taitaa olla vaan hiukan kusipää, kun mikään ei ole huonosti, mutta silti kaikki on huonosti. Nyt voin todellakin onnellisena san...

Muutaman kuukauden päästä kerrostalokolmiomme käy auttamatta liian pieneksi. Alkuun tottakai Mini-Muru nukkuu meidän kanssa makkarissa, mutta ehkä ensi kesänä olisi jo kiva olla enemmän tilaa... Nyt siis tavoitteena on saada tämä myytyä mahdollisimman hyvällä hinnalla ja löytää muruille uusi koto. Eilen käytiin yhtä taloa katsomassakin. Siinä oli tosi kiva piha (lukuunottamatta pihalla nököttänyttä puolentoista metrin korkuista neitsyt Marian patsasta!), talo oli iso ja siinä oli paljon potentiaalia, mutta sisältä olisi vaatinut aikalailla työtä. Esim kylppäri olisi pitänyt laittaa kokonaan uusiksi ja samoin kaikki pinnat lattioista lähtien. Keittiö oli kylläkin kiva ja kaikki huoneet hyvän kokoisia. No, ei se ollut kuitenkaan meille. Tänään tulee eilisestä näytöstä välittäjä käymään meillä ja tekemään arvion kämppämme arvosta. Hän vähän puoliksi niinkuin tuppautui meille, mutta ajateltiin, että sama kai, tulkoon katsomaan. :) vaikka hiukan jännittää uuden kodin etsiminen ja muutto (va...

Mini-Murun ultra oli tänään aamulla ja kaikki oli kunnossa! :) hän siellä liikkui ja hiukan vaikeutti ultraajien työtä, kun pää oli mun navan kohdalla, niin oli välillä hiukan katvealueita. Hienosti kaikki kuitenkin löytyi, mitä tarkistivat ja vastasi kooltaan viikkoja (tänään 21+0). Vaikka ultraaja painotti, että varmaa tietoa sukupuoliasiat ei koskaan ole, niin pientä prinsessaa meille veikattiin. :)  Saako nyt alkaa ostella pinkkiä? :) <3 Pikku-Murusta aikoinaan saatiin ihana sivuprofiili, missä näkyi maailman söpöin pieni nöpönenä, mikä hänellä edelleen on, mutta nyt kuva hiukan suttuisempi.. Mini-Murun profiili on kuitenkin valloittava. :) helpotus on niin suuri, kun sai kuulla että kaikki on hyvin. Miten voikaan rakastaa näin kovin jo nyt? <3

Huh, nyt on meneillään raskaudessa viikko 20+4, eli puoliväli on jo ohitettu! :) Hurjaa! Pikku-Murua odottaessa alkoi näihin aikoihin viikolla 3+jotain alkanut maailman lopun väsymys laantua.. Oletin, että nyt tilanne olisi pahempi väsymyksen kanssa kun on tuo 1vuotias pitämässä iltaisin kiireisenä, mutta yllättäen alkuraskauden väsymys oli ja meni jo viikkoja sitten. :) Harmi vaan, että kun väsymys väistyi, tilalle tuli liitoskivut. Vaikka Pikku.Murun odotuksesta ja synnytyksestä on niin vähän aikaa, on aika kullanut muistot. Kaikki raskausvaivat tuntuu kaukaisilta ja synnytyshän oli ihan helppo! Mutta, nuo liitoskivut eivät olleet unohtuneet missään vaiheessa, ne kummitteli mielessä juuri niin kamalina kuin ne oli ja nyt ne piru alkoi jo jossain viikolla 13. Pari viikkoa olen jo niistä joutunut olemaan sairaslomalla eikä näytä hyvältä. :( Äitiysloma alkaa 22.12 ja tuntuu utopistiselta, että jaksaisin olla töissä sinne asti... Noh, päivä kerrallaan. :) Palasin töihin elokuun alussa j...

Minulla on suuri salaisuus. Tai oikeastaan se on ihan pieni vielä, mutta kasvaa koko ajan. Ensivuonna tähän aikaan se on jo aivan käsinkosketeltava salaisuus, eikä oikeastaan enääsalaisuus ollenkaan … sellainen vauvantuoksuinen. Haikaran arvioitu lasketumisaika tammikuussa.

Tämän postauksen kanssa tappelin aivan vitun kauan. Mikään ei oikein tuntunut onnistuvan, joten kuvat on ihan mitenpäin sattuu yms yms, mutta ihan sama! :) Kokkailut ainaski onnistui! Nyt kun kevättä vielä on jäljellä ja parsat ovat parhaimmillaan ja ylipäätä saatavilla, tässä teille ihana parsaresepti, mikä on joskus löytynyt jostain Maku- tai Glorian ruokalehdestä. Tää on mahdottoman helppo, mutta edellyttää että tykkää a)parsasta b)valkohomejuustosta c)ilmakuivatusta kinkusta. Jos niistä tykkää, niin tää niiden taivaallinen liitto ehdottomasti kannattaa testata! :)  Keväiset parsakääröt   nippu parsaa  ilmakuivattua kinkkua valkohomejuustoa (vit castello sopii tähän erittäin hyvin!)  vettä, suolaa  oliiviöljyä  Ensin kuori parsat noin pari senttiä nupun alapuolelta alkaen ja ota pois puiseva osa.    Keitä suolatussa vedessä 5-6min ja nosta lautaselle talouspaperin päälle.  Voitele parsat oli...

Nyt seuraa leffa-arvostelu, joten spoilauksia saattaa olla luvassa! ;) Leffa: Vuoden se kestää (I Give It A Year)  Elokuvan synopsis (<- BTW, mikä hiton sana toi synopsis on? :O Voiko sanoo vaan, että juoni tai tiivistelmä tms?) on kopioitu suoraan Finnkinon sivuilta.  " Vuoden se kestää on Rakkautta vain ja Bridget Jones: Elämäni sinkkuna ja - Elämä jatkuu -elokuvien tuottajien ja Borat- ja Brüno-elokuvien käsikirjoittajan uusi komedia, joka paljastaa karun totuuden ensimmäisestä aviovuodesta. Tavattuaan toisensa ensi kerran juhlissa kunnianhimoinen menestyjä Nat (Rose Byrne) ja kituuttava kirjailija Josh (Rafe Spall) ovat onnesta soikeina - erilaisuudestaan huolimatta. Josh on ajattelija, Nat taas tekijä, mutta silti kipinät sinkoilevat heidän välillään. He järjestävät todelliset unelmahäät, muttei kukaan - eivät perhe, ystävät tai edes heidän vihkipappinsa - usko tämän liiton kestävän. Joshin entinen tyttöystävä Chloe (Anna Faris) ja Natin komea am...

Toinen bloggaus jo tänään! On mulla tainnut hiukan ikävä tänne olla... Ja asiaa ois ollu vaikka kuinka, mut Murun ollessa pois, ei vaan aika ja voimat enää illalla riittänyt tähän puuhaan....  Mutta siis itse asiaan. Unikoulu. Murun ollessa pois noudatin joka ikinen ilta minuuttitekniikkaa. Eli laitoin nukkumaan, annoin huutaa minuutin, kävin ja sitte annoin huutaa 2min ja kävin, sitte annoin huutaa 3min jne jne. Ei. Toimi. Prkl. Tai siis joo, jonain iltana kävin vaan kerran ja jätkä nukahti ja joskus ravasin siellä tunnin ja olin aivan uuvuksissa. Olin jo kaiken toivoni menettänyt, kunnes ostin kaikkien kehuman Unihiekkaa etsimässä -kirjan. Lueskelin sitä, siellä on erilaisia tekniikoita tarkkaan selostettuna ja kerrottu mitä hyviä ja huonoja puolia niissä on. Totesin, että meille parhaiten sopisi huudatustekniikka vaikka se jyystääkin sydänjuuria. Nostimme aikaa milloin ekan kerran menemme pojan luo. Annoimme ensin hänen huutaa 3min ja kävimme (tai Muru) ja olimme vain minuutin ...

Muru is back! Muru tosiaan palasi ulkomailta viikko takaperin ja nyt on taas elämä mallillaan. :) Nostan hattua pienten lasten yh:oille, ei musta ehkä olis sellaiseen. Kaikki tuntu niiiiiiin paljon vaikeemmalta ja synkemmältä, kun Muru oli poissa. :/ Mutta, nyt on perheemme kasassa taas! :) Pikku-Muru oppi monta uutta taitoa, kun olimme kaksin:  Nousemaan tukea vasten seisomaan (sitä teemme kaikki päivät) ja hiukan ottamaan askelia tuettuna, varsinkin sivusuunnassa  Antamaan erittäin märkiä suukkoja.. Kun vie posken suun lähelle ja sanoo: Suukko!, niin tulee pikkuinen märkä suukko.. <3  Pitämään syömälakkoa, josta Gandhikin olisi ylpeä (Muutaman pvän ajan Pikku-Muru oli sitä mieltä, että kaikki mikä ei ole maitoa, maissinaksua, Talkmuroja, on yök-en-syö-paskaa..) Nyt onneksi maistuu taas  Lakkoilemaan hoitopöydällä. Vaipanvaihto hoitopöydällä, missä äitin selkä ei huutaisi hallelujaaa on NIINQ NIIIN ÄLTSIN TYLSÄÄ, DAA! Sen sijaan, että vaippa vaihdettaisiin p...

Ilman huumoria, elämä olisi tylsää. Ilman rohkeutta, elämä olisi vaikeaa. Ilman rakkautta, elämä on toivotonta. Ilman ystäviä semmoisia kuin sinä, elämä on mahdotonta.  Oon jo pidemmän aikaa pohtinut mun ihania ystäviä ja miettinyt miten raskaus ja lapsen saaminen tuntui vahvistavan toisia ystävyyksiä ja ajavan toisia ystävyyksiä heikoille jäille. On muutama, ennen niin tärkeä, ihminen lähes kadonnut elämästä. Yksi sellainen on ihminen, kenet oon tuntenut yli 20 vuotta. Viimeksi näin hänet varmaan kuukausi ennen Pikku-Murun syntymää, sen jälkeen olemme olleet yhteydessä maksimissaan kolme kertaa. Yritin saada häntä käymään ja katsomaan meitä, mutta koska hän vihaa lapsia, ei tullut. Sen jälkeen olen miettinyt, voinko oikeasti sanoa sellaista ihmistä ystäväksi. Olen aina pitänyt hänen "lapsi-inhoaan" vähintäänkin outona, mutta nyt, kun mulla on se oma pieni joka on elämää tärkeämpi, tuollainen ajattelu kuvottaa. Ehkä mun maailma on valoisampi...

Joo. Unikoulu. Pikku-Muru 8kk ja vähän päälle. Ei suostu nukahtamaan jos istutaan vieressä, tai tassutellaan, tai juodaan maitoa, tai luetaan satu, tai jätetään yksin tai tai tai ... Nyt Muru on muutaman viikon työmatkalla ja aion sillä aikaa hoitaa nukahtamisen kuntoon. Ellen romahda pienen itkuun ennen sitä. Eilen aloitin (viralliset termit hukassa!) minuuttinukutuksen. Eli vein nukkumaan toivotin hyvät yöt ja lähdin huoneesta. Alkoi huuto, odotin 1min ja menin huoneeseen takas, laitoin tutin ja taputin hetken ja lähdin pois. Sit taas huuto alkoi, odotin 2min ja menin takas jne. Pikku-Muru unessa tosi nopeesti, kävin siellä vaan muutaman kerran. Jee, tää toimii! :) Ja, KOSH! Tänään ei. Kävin moooonta kertaa taputtelemassa, toinen ihan nukuksissa ja vaan huutaa ja pyrkii pystyyn. Kokeilen vielä huomenna ja jos ei toimi, ostan kirjan mitä on kehuttu: Unihiekkaa etsimässä. Niin kovin mielelläni istuisin vaikka lapsen vieressä ja pitäisin kädestä kiinni, niin kauan että nukahtaa, mutta ...

Tänään kokkailin Kana-nuudeliwokkia. N-A-M!   Nuudeleita (mä satuin ottamaan kaupasta kanamausteisia)  Kananfilesuikaleita (otin 300g paketin hunaja-chilimarinoituja, mutta mikä tahansa käy)  punainen paprika  pala kesäkurpitsaa  kiinankaalia  kevätsipulinippu  chili  2 valkosipulinkynttä  muutaman sentin pala inkivääriä  vettä  öljyä  soijakastiketta Suikaloi kasvikset (kesäkurpitsasta poista siemenet). Raasta inkivääri ja valkosipuli. Chilin voi pilkkoa aika pieneksi silpuksi. Lämmitä pannulla öljyä sopivasti (muutama rkl). Laita ensin chili, inkivääri ja valkosipuli paistumaan, lisää loput kasvikset ja paista hetki. Lisää kanat ja kypsennä. (Voi myös laittaa ensin kanat ja sit kasvikset). Kun kanat ja kasvikset on melkein kypsiä keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.  Kasaa lautaselle kasa nuudeleita ja lapioi päälle wokkia (ne voi myös pannussa yhdistää). Jos tykkää soijakastikkeesta voi...