Pikku-Muru sai kaksi ensimmäistä hammastaan kahdeksan kk ikäisenä, sen jälkeen ollut hiljaiseloa ja nyt muutama päivä sitten puhkesi hammas nro kolme ja tänään nro neljä. Ikää nyt 1v2kk. Ja kyllä sitä kiukkua on riittänytkin!!! Monta viikkoa olemme Murun kanssa sanoneet toisillemme Pikku-Murun kiukkupuuskien lomassa, että ehkä ne on ne hampaat, ehkä ne on ne hampaat... Välillä olemme menettäneet toivomme kokonaan, hampaat on vaan urbaanilegendaa, ei niitä oikeasti tuu ikinä! Mutta nyt! Nyt voin iloisena, onnellisena, helpottuneena äitinä sanoa, että mun lapsella puhkeaa nyt hampaita, ei se olekaan kusipää! :) koska mulla on käynyt mielessä kaikki vaihtoehdot kitinään ja olen tuhatkertaisesti jo moittinut itseni vuosituhannen surkeimmaksi äidiksi, kun lapseni kiukuttelee, enkä ymmärrä miksi. Olen myös synkimpinä hetkinäni mielessäni itkeskellyt, että mun lapsi taitaa olla vaan hiukan kusipää, kun mikään ei ole huonosti, mutta silti kaikki on huonosti. Nyt voin todellakin onnellisena sanoa, että ne on ne hampaat, Pikku-Muru ei ole kusipää, vaan edelleen mun oma ihana aurinkoinen lapsi, joka tekee hampaita.. :) <3
Viime perjantaina, kun kävimme hakemassa jätkää tarhasta, niin saimme kuulla, että hän oli syönyt itse. Ei meille ole Murun kanssa käynyt mielessään, että antaisinme lusikan Pikku-Murulle käteen, siitähän tulisi vaan sotku... No tänään sama juttu, kävin hakemassa hänet ja mulle painotettiin, että kotona nyt myös tämä käyttöön, poika osaa syödä itse! No tokihan sitten kokeilimme ja totta se on! Meidän vauva ei enää ole vauva, vaan taapero joka kävelee, käy päiväkodissa, osaa potkia jalkapalloa, osaa tehdä hiekkakakkuja ja syödä itse! Toki spagettia meni hiukan rinnuksillekin, mutta oikeasti yllättävän vähän. Pikku-Muru keskittyi niin kovin syömiseen ja vei lusikkaa todella varovasti oikeaan osoitteeseen. Kyllä oli äiti ja iskä ylpeydestä ymmyrkäisinä! :)
Viime perjantaina, kun kävimme hakemassa jätkää tarhasta, niin saimme kuulla, että hän oli syönyt itse. Ei meille ole Murun kanssa käynyt mielessään, että antaisinme lusikan Pikku-Murulle käteen, siitähän tulisi vaan sotku... No tänään sama juttu, kävin hakemassa hänet ja mulle painotettiin, että kotona nyt myös tämä käyttöön, poika osaa syödä itse! No tokihan sitten kokeilimme ja totta se on! Meidän vauva ei enää ole vauva, vaan taapero joka kävelee, käy päiväkodissa, osaa potkia jalkapalloa, osaa tehdä hiekkakakkuja ja syödä itse! Toki spagettia meni hiukan rinnuksillekin, mutta oikeasti yllättävän vähän. Pikku-Muru keskittyi niin kovin syömiseen ja vei lusikkaa todella varovasti oikeaan osoitteeseen. Kyllä oli äiti ja iskä ylpeydestä ymmyrkäisinä! :)
Kusipää :D No ei kyllä ole, äiti ja isi jäähypenkkiin moisista ajatuksista! Onnittelut uusista leegoista. Meillä ei näy eikä kuulu, mutta emme juuri ole kaipailleet, etenkään sitä esivalmistelukiukkua. Daami on vaatinut oman lusikan jo kuukauden päivät, koittaa jatkuvasti tarrata lusikasta kiinni, joten helpompi vaan hoitaa ruokailu kahdella - molemmilla reilusti oma. Saa nähdä milloin siihen tarttuu jotain ruokaa mukaan. Ehkä ensi viikolla voisi vähän muka leikkitreenailla, kun meille saapuu syöttötuoli! :)
VastaaPoistaMurulle kun sanoin, että oon helpottunut, kun Pikku-Muru ei olekaan kusipää, hän sanoi, ettei sellainen ole käynyt edes mielessä ikinä.. :)
VastaaPoista