Siirry pääsisältöön

Mihin se aika oikein kuluu?

Huh, nyt on meneillään raskaudessa viikko 20+4, eli puoliväli on jo ohitettu! :) Hurjaa! Pikku-Murua odottaessa alkoi näihin aikoihin viikolla 3+jotain alkanut maailman lopun väsymys laantua.. Oletin, että nyt tilanne olisi pahempi väsymyksen kanssa kun on tuo 1vuotias pitämässä iltaisin kiireisenä, mutta yllättäen alkuraskauden väsymys oli ja meni jo viikkoja sitten. :) Harmi vaan, että kun väsymys väistyi, tilalle tuli liitoskivut. Vaikka Pikku.Murun odotuksesta ja synnytyksestä on niin vähän aikaa, on aika kullanut muistot. Kaikki raskausvaivat tuntuu kaukaisilta ja synnytyshän oli ihan helppo! Mutta, nuo liitoskivut eivät olleet unohtuneet missään vaiheessa, ne kummitteli mielessä juuri niin kamalina kuin ne oli ja nyt ne piru alkoi jo jossain viikolla 13. Pari viikkoa olen jo niistä joutunut olemaan sairaslomalla eikä näytä hyvältä. :( Äitiysloma alkaa 22.12 ja tuntuu utopistiselta, että jaksaisin olla töissä sinne asti... Noh, päivä kerrallaan. :)
Palasin töihin elokuun alussa ja nyt tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Kotona olen noin puoli viisi ja Pikku-Muru menee nukkumaan klo 20. Ilta on älyttömän lyhyt! :( Viikonloput menee hujauksessa ja iltaisin pitää mennä nukkumaan itsekin jo kymmenen maissa, että jaksaa aamulla nousta aikaisin. Pitää kuitenkin hoitaa itsensä ja Pikku-Muru kuntoon ja päiväkodin kautta töihin... Sen takia nyt blogin kirjoittaminenkin on tuntunut ihan ylivoimaiselta.. :P Nyt lupaan parantaa tapani. Pitäisi tehdä kesästä yhteenveto, kun tuli niin monessa kivassa paikassa käytyä. :) 

Niin ja siis laskettuaika Mini-Murulle on 30.1.2014. <3 Painoa on yllättävän vähän tullut, nyt on +2,5kg alkutilanteesta. Vaikkakin kiloakaan ei tarvitsisi tulla, niin olen ihan tyytyväinen tähän lukuun. Torstaina on rakenneultra ja niiiiiiiiiin toivon, että siellä oltaisiin haarat auki, niin saisi tietää tuleeko meille prinssi vai prinsessa! :) Oli ainakin Pikku-Murusta niin ihanaa, kun sai rakenneultrassa tietää, että on poika tulossa ja sai alkaa miettiä nimeä ja alkoi ajatella vauvaa enemmän henkilönä, eikä vaan vauvana. Mutta, tärkeintä tietysti, että Mini-Muru olisi terve!

Tällä viikolla Mini-Murun mitat ovat seuraavanlaiset:
Sikiön paino: 325 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 16 cm
Koko pituus: 25 cm

Aika iso siis jo! Ei mikään ihme, että alan näyttämään siltä, että LA olisi ensi viikolla! :) Potkut tuntuu jo ihan mukavasti, vielä ei kylläkään päältä tunne, mutta eiköhän Murukin pääse kohta kokeilemaan. :)


                                      


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näistä on sunnuntai tehty ♥

Tänään oli kokkailukokeilupäivä ja käpyttelypäivä. Pitkään olen jo halunnut testata sitä "kuuluisaa avocadopastaa" ja tänään vihdoin sitä kokkailin. :) Reseptin löysin Pastanjauhanta-blogista ja sitä ihan inan verran muokkasin. Se blogi on muuten i-ha-na! Täynnä herkkureseptejä, joita on pakko kokeilla. Sieltä tarttui myös mukaan Chili-salamimuffinssiohje ja niitäkin leivoin tänään. :)     Avocadopasta  2 val­ko­si­pu­lin­kyn­si 1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net) 1 li­me 2 kyp­sää avo­ka­doa suo­laa mus­ta­pip­pu­ria 1/2 dl olii­vi­öl­jyä kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa n 2dl raas­tet­tua par­me­saa­nia spa­get­tia (täysjyvä) Pil­ko chi­li ja raasta valko­si­pu­lit, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­n me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ca­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ca­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avulla kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­...

Ketä mää oon?

Vähän voin kai esitellä itseäni...  Kolmissakymmenissä oleva tuore äiti, jonka perheeseen kuuluu mies (Muru), -12 syntynyt poika (Pikku-Muru) ja 2 kissaa. Kirjoittelen mitä mieleen tulee. :) Kiinostuksen ja ihmettelyn kohteita ovat lapsi, perhe-elämä, avioliitto, kissat, kestovaipat, leffat, kokkailu (ja erityisesti syöminen) ja kaikki elämän pienet ilon muruset. :)  Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja töihin paluu kummittelee kesän lopulla. Siinähän se tärkein info. :)  

Hampaat... Hampaat. Hampaat! Hampaat? Hampaat!#%€

Pikku-Muru sai kaksi ensimmäistä hammastaan kahdeksan kk ikäisenä, sen jälkeen ollut hiljaiseloa ja nyt muutama päivä sitten puhkesi hammas nro kolme ja tänään nro neljä. Ikää nyt 1v2kk. Ja kyllä sitä kiukkua on riittänytkin!!! Monta viikkoa olemme Murun kanssa sanoneet toisillemme Pikku-Murun kiukkupuuskien lomassa, että ehkä ne on ne hampaat, ehkä ne on ne hampaat... Välillä olemme menettäneet toivomme kokonaan, hampaat on vaan urbaanilegendaa, ei niitä oikeasti tuu ikinä! Mutta nyt! Nyt voin iloisena, onnellisena, helpottuneena äitinä sanoa, että mun lapsella puhkeaa nyt hampaita, ei se olekaan kusipää! :) koska mulla on käynyt mielessä kaikki vaihtoehdot kitinään ja olen tuhatkertaisesti jo moittinut itseni vuosituhannen surkeimmaksi äidiksi, kun lapseni kiukuttelee, enkä ymmärrä miksi. Olen myös synkimpinä hetkinäni mielessäni itkeskellyt, että mun lapsi taitaa olla vaan hiukan kusipää, kun mikään ei ole huonosti, mutta silti kaikki on huonosti. Nyt voin todellakin onnellisena san...